VPK35 - Todellakin siis! Ja kuinka projektityöni löysi lounaalla uuden suunnan..

Toinen koulutusjakso oli oikein mielenkiintoinen ja antoisa. Palautin jo palautelomakkeeni ja nyt ehdin vihdoin myös kasata pienen blogi-tekstin, kuten olin luvannut tehdä.

Helena Lemminkäisen esitys herätti mielenkiintoisia pohdintoja. Vaikka konseptit ja osa opetusmateriaalista olikin osittain jo ennalta tuttua, minulla varsinkin jäi mieleen viestinnän mittaamiseen ja priorisoinnin keskustelut. 

Helena alussa mainitsi että viestintää voi mitata, mutta kysymys onkin siinä että mitkä ovat viestinnän tavoitteet. Tämä on hyvin relevantti kysymys minulle. Silloin kun viestintä on leikattu ja liimattu minimi-miehitykseen ja tehtävät vaihtelee päivittäin ääripäiden välillä. Yhden päivän aikana ollaan tiedottajana, copywriterina, ja seuraavassa palaverissa strategisena neuvonantajana. Tehtävässä on monta eri hattua ja kaikessa pitää olla nopea, luova, ja relevantti. Tavoitteiden asettelussa on tärkeää huomioida mittarit, on esimerkiksi paljon helpompaa kerätä ja analysoida dataa siitä miten copywriter tai tiedottaja on onnistunut tehtävässään, kuin laskea onko minusta ollut hyötyä strategisen viestinnän keskusteluissa. 

Kuten Leif aiemmin esitti, kyse on näistä fiksuista tavoitteista, miten nämä saadaan sopimaan Sienestämisen ja onnistuneen pihvi-aterian poluille... mielestäni Helenan esimerkki oli oikein hyvä. Varsinkin kun se upeasti sisälsi juuri tämän harmaan alueen. On selvää että tavoitteet eivät ole yhtä kuin sienestäminen, vaan se että kansanterveys paranee, mutta mitenkäs ne isännän tavoitteet menikään?

SMART –objectives

Specific
Measurable
Achievable
Realistic, Relevant
Targeted, Timed

Toinen asia, on priorisointi. Mitä voisi jättää tekemättä? Varsinkin kun vaikuttamistavoitteita on kuitenkin halki organisaation? Milloin on OK sanoa että ei? Haasteena on tietenkin viestinnän arvon putoaminen organisaatiossa, jos priorisointi menee pieleen. Jos tavoite on että keskitytään (näin kärjistettynä) strategiseen tukeen, niin monessa sidosryhmässä ihmetellään että ”kuka tämän sitten kirjoittaa?” Priorisoinnin on oltava harkittua ja vaatii tukea esimiehiltä, sekä liiketoiminnan johdolta (tarvittaessa). 

Priorisoinnin pitää perustua siihen mikä tuo suurinta lisä-arvoa yritykselle ja sen toiminnalla, Tämähän on jo itsestäänselvyyksien toistamista, pahoittelen. Mutta mikä parhaiten hyödyntää viestinnän osaamista, ja tukee yrityksen tavoitteita. Priorisointi voi myös paljastaa että oikeastaan yrityksessämme eniten tarvitaan kirjoittajia ja tiedottajia. Yhtälailla selvitys voi todistaa sen että viestinnällä pitää olla paikka johtoryhmässä. 

Näitä pohtiessa siirryimme lounaalle, ja pian keskustelimmekin Mikko Kuivalaisen kanssa projektiyöstäni. Siirryin samantien pois alkuperäisestä Relationship Management konseptista LEANin maailmaan. 

Projektityössäni tavoite onkin selvittää mitkä ovat organisaation prioriteetit ja tavoitteet viestinnälle. Kuinka LEAN-ajattelu istuu Vaisalan viestintään, ja miten voimme parhaiten palvella kaikkia sidosryhmiä järkevästi, tehokkaasti ja miten tätä parhaiten mitataan?

LEAN - Measurable - Relevant, Vaisala Communications

 PS. Miten mitataan viestintäpäällikön arvo strategisena neuvonantajana?