Christina Forsgårdin osio perjantain 18.3. koulutuksessa oli kaikin puolin mieleenpainuva:
provosoivia ajatuksia, kuulijaa haastavia väittämiä sekä esiintymisen energiaa.
Kaikesta en ollut yhtä mieltä, muttei se varmaan ollut esityksen tarkoituskaan.
Miten viestinnän ammattilainen onnistuu pitämään työnsä myös
tulevaisuudessa? Iso kysymys, joka laittoi omiakin ajatuksia liikkeelle. Jo
aiemmin koulutuksen aikana on noussut esille, että yksi keskeisimmistä
viestinnän rooleista organisaatioissa on kyky tuottaa ajantasaista tilannekuvaa
johdon käyttöön. Meidän viestijöiden on nähtävä hiljaiset signaalit ja
tiedettävä, mistä ne löytyvät. On osattava katsoa eteenpäin, ei kertoa mitä
eilen tapahtui. Kyky katsoa eteenpäin ja saada myös muuta näkemään tavoitteet on
ratkaiseva menestystekijä myös muille kuin viestijöille.
Yksi parhaimmista aamupäivän anneista oli tajuta, että
tietotyöläisen uudet taidot eivät synny työssä vaan vapaalla. On käytettävä
vapaa-aikaansa itsensä ammatilliseen kehittämiseen sekä harjoiteltava siellä,
missä virheiden tekeminen on sallitumpaa.
Kaikki meistä eivät ole startup-nuoria. Luojan kiitos ei
tarvitse ollakaan. Mutta yhteiskunta tarvitsee ehdottomasti näitä
lannistumattomia, jatkuvasti eteenpäin pyrkiviä voimia, jotka uskaltavat katsoa
pitkälle tulevaisuuteen. Maailma on tulevaisuuden tekijöiden paikka. Me muut
voimme koittaa pysyä kärryillä parhaamme mukaan ja ottaa osamme uusien
teknologioiden tarjoamista mahdollisuuksista. Hyödyntää niitä omiin
tarkoituksiin. Tämä koskee niin julkista sektoria, järjestöjä kuin
yrityksiäkin.
Kuuntelin tällä viikolla myös hollantilaista Koert Van
Mensvoortia, joka puhui teknologian merkityksestä ihmiselle. Hän väitti, että
olemme teknologisia luonnostamme ja teknologisuus on kiinteä osa ihmistä. Asia,
joka erottaa meidät muusta elollisesta. Näin ehkä onkin, mutta teknologisessa
myllerryksessä on nähtävä kuitenkin se, mihin kaikella pyritään ja miksi. Van
Mensvoortin esitys sai itseni tajuamaan, että uutta voi syntyä vain, jos
kykenemme päästämään irti omista rajoitteistamme ja nähdä riittävän pitkälle ja
laajalle.
Työelämässä pitää olla valmis muutoksiin ja ajamaan niitä
myös aktiivisesti itse. Kehittyvä organisaatio rakentuu vain kehittyvistä
yksilöistä. Ja vanha totuushan on, että harjoittelu tekee mestarin.
