VPK35 - Todellakin siis! Ja kuinka projektityöni löysi lounaalla uuden suunnan..

Toinen koulutusjakso oli oikein mielenkiintoinen ja antoisa. Palautin jo palautelomakkeeni ja nyt ehdin vihdoin myös kasata pienen blogi-tekstin, kuten olin luvannut tehdä.

Helena Lemminkäisen esitys herätti mielenkiintoisia pohdintoja. Vaikka konseptit ja osa opetusmateriaalista olikin osittain jo ennalta tuttua, minulla varsinkin jäi mieleen viestinnän mittaamiseen ja priorisoinnin keskustelut. 

Helena alussa mainitsi että viestintää voi mitata, mutta kysymys onkin siinä että mitkä ovat viestinnän tavoitteet. Tämä on hyvin relevantti kysymys minulle. Silloin kun viestintä on leikattu ja liimattu minimi-miehitykseen ja tehtävät vaihtelee päivittäin ääripäiden välillä. Yhden päivän aikana ollaan tiedottajana, copywriterina, ja seuraavassa palaverissa strategisena neuvonantajana. Tehtävässä on monta eri hattua ja kaikessa pitää olla nopea, luova, ja relevantti. Tavoitteiden asettelussa on tärkeää huomioida mittarit, on esimerkiksi paljon helpompaa kerätä ja analysoida dataa siitä miten copywriter tai tiedottaja on onnistunut tehtävässään, kuin laskea onko minusta ollut hyötyä strategisen viestinnän keskusteluissa. 

Kuten Leif aiemmin esitti, kyse on näistä fiksuista tavoitteista, miten nämä saadaan sopimaan Sienestämisen ja onnistuneen pihvi-aterian poluille... mielestäni Helenan esimerkki oli oikein hyvä. Varsinkin kun se upeasti sisälsi juuri tämän harmaan alueen. On selvää että tavoitteet eivät ole yhtä kuin sienestäminen, vaan se että kansanterveys paranee, mutta mitenkäs ne isännän tavoitteet menikään?

SMART –objectives

Specific
Measurable
Achievable
Realistic, Relevant
Targeted, Timed

Toinen asia, on priorisointi. Mitä voisi jättää tekemättä? Varsinkin kun vaikuttamistavoitteita on kuitenkin halki organisaation? Milloin on OK sanoa että ei? Haasteena on tietenkin viestinnän arvon putoaminen organisaatiossa, jos priorisointi menee pieleen. Jos tavoite on että keskitytään (näin kärjistettynä) strategiseen tukeen, niin monessa sidosryhmässä ihmetellään että ”kuka tämän sitten kirjoittaa?” Priorisoinnin on oltava harkittua ja vaatii tukea esimiehiltä, sekä liiketoiminnan johdolta (tarvittaessa). 

Priorisoinnin pitää perustua siihen mikä tuo suurinta lisä-arvoa yritykselle ja sen toiminnalla, Tämähän on jo itsestäänselvyyksien toistamista, pahoittelen. Mutta mikä parhaiten hyödyntää viestinnän osaamista, ja tukee yrityksen tavoitteita. Priorisointi voi myös paljastaa että oikeastaan yrityksessämme eniten tarvitaan kirjoittajia ja tiedottajia. Yhtälailla selvitys voi todistaa sen että viestinnällä pitää olla paikka johtoryhmässä. 

Näitä pohtiessa siirryimme lounaalle, ja pian keskustelimmekin Mikko Kuivalaisen kanssa projektiyöstäni. Siirryin samantien pois alkuperäisestä Relationship Management konseptista LEANin maailmaan. 

Projektityössäni tavoite onkin selvittää mitkä ovat organisaation prioriteetit ja tavoitteet viestinnälle. Kuinka LEAN-ajattelu istuu Vaisalan viestintään, ja miten voimme parhaiten palvella kaikkia sidosryhmiä järkevästi, tehokkaasti ja miten tätä parhaiten mitataan?

LEAN - Measurable - Relevant, Vaisala Communications

 PS. Miten mitataan viestintäpäällikön arvo strategisena neuvonantajana? 

Elonmerkki 2015

Tämän vuoden Elonmerkki -tapahtuma oli hyvin antoisa ja oli vaikea valita mistä kirjoittaisin, mutta kun luin muistiinpanoja minua jäi eniten askarruttamaan Timo Helosuon heittämä kysymys, johon kukaan ei osannut vastata, eli:

Mikä on Suomen valtion visio?


Surffailin tätä eilen ja tuloksena löysin seuraavan tekstin osoitteesta valtioneuvosto.fi


Hallituksen visio: SUOMI 2025 – YHDESSÄ RAKENNETTU


Suomi vuonna 2025 on uudistuva, välittävä ja turvallinen maa, jossa jokainen meistä voi kokea olevansa tärkeä. Yhteiskunnassamme vallitsee luottamus. Suomessa on eettisesti kestävä tasapaino yksilön velvoitteiden ja yhteiskunnan vastuiden välillä. Meillä on vahva yhteenkuuluvuuden tunne. Monen sukupolven Suomessa jokaisesta pidetään huolta ja autetaan ajoissa. Ihmisellä on vapaus ja vastuu rakentaa omaa, perheensä ja läheistensä elämää. Luotamme toisiimme. Kunnioitamme toisiamme. Sovimme asioista. Pärjäämme vähemmällä sääntelyllä. Julkisessa taloudessa tulot ja menot ovat tasapainossa. Emme elä velaksi. Suomessa palkitaan ahkeruudesta, työstä ja toimeliaisuudesta. Kasvava talous perustuu hyvään johtamiseen, vahvaan yrittäjyyteen ja omistajuuteen sekä koko Suomen voimavarojen hyödyntämiseen. Suomi on avoin ja kansainvälinen, kieliltään ja kulttuuriltaan rikas maa. Suomen kilpailukyky rakentuu korkealle osaamiselle, kestävälle kehitykselle sekä ennakkoluulottomalle uudistamiselle kokeiluja ja digitalisaatiota hyödyntäen. Suomessa kannustetaan uusiutumiseen, luovuuteen ja uteliaisuuteen. Epäonnistuakin saa, virheistä opitaan. Julkinen valta tekee yhdessä suomalaisten kanssa vaikeitakin ratkaisuja tulevan hyvinvoinnin turvaamiseksi. Avoin ja positiivinen asenne toisiimme sekä ympäröivään maailmaan tekee Suomesta ainutlaatuisen, hyvän maan.


Erittäin mielenkiintoinen teksti, mutta kuinka moni edes tietää Suomi 2025 visiosta? Teksti on mielestäni hienosti kirjoitettu ja positiviinen, kannustava. Tähän me pystytään, jes! Mutta onkohan tama visio realistinen?


Kartoitan juuri paraikaa yrityksessämme liiketoiminta-alueemme strategian viestinnän onnistumista. Olemme valinneet tietokoneiden ja algorytmien avulla 50 haastateltavaa henkilöä ja puhelinkeskustelut ovat nyt loppusuoralla. Alustavat tulokset näyttävät, että strategia on kohdillaan, mutta kehittämisen varaa riittää. Haastattelut kertoo paljon siitä miten lähellä tai kaukana strategia on todellisuudesta, esim. markkinoinnissa, myynnissä tai tuotekehityksessä.


Entäs tama hallituksen visio? Onkohan tätä kartoitettu tarkemmin, ei pelkästään eri ikäryhmissä, eri kaupungeissa, eri kylissä, eri ammattiryhmissä?


Harmillista on tässä että visiot ovat usein toivoa täynnä mutta tarpeeksi ympäripyöreitä jotta mihinkään ei kuitenkaan sitouduta. Muistelen joskus kuulleeni radiohaastattelussa jonkun ministerin sanovan koko ylläolevan kappaleen kiteytettynä näin, "Suomalaiset olisivat mailman rennoimpia ja tuotteliaimpia ihmisiä." ja tämähän sopii hyvin minulle, mutta vaikea nähdä KUINKA tama tapahtuu.


Aivan kuten viime viikolla haastateltavana olevan kolleegan kanssa puhuimme, tama on upea visio, mutta missä on se kartta joka näyttää meidän todellisen lähtökohdan? Missä on steppilista jota Pitkin päästään mahdollisimman lähelle tuota visiota, vuonna 2025.

Feikkaa, kunnes teeskentely muuttuu todeksi!

Oletko koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, miltä presidentti Obama näyttää liikkuessaan tai kuvissa? Hän istuu usein rennosti jalat pöydällä, kädet levällään tai kädet niskan takana. Mitä tämä viestii? Valtaa.

Näin meitä valisti tanssinopettaja, kielten ja viestinnän lehtori Pia Kiviaho-Kallio puhuessaan kehollisuudesta viestinnässä ja vallankäytössä. Pienet asiat, kuten ryhti tai käsien tai jalkojen tavallista laajemmat kaaret vaikuttavat siihen, millaisen vaikutuksen teemme toisiin. Eikä siinä kaikki. Asennot vaikuttavat aivokemiaan ja lopulta siihen, miltä meistä itsestämme tuntuu.  Tällä on merkitystä vaikkapa silloin, kun valmistaudumme esitykseen tai median haastatteluun. Näitähän me kaikki vähän jännitämme.

Kiviaho-Kallion guru on Harvard Business Schoolin professori Amy Cuddy. Cuddy on tutkimuksillaan osoittanut, että ryhti ja isot liikkeet vaikuttavat myönteisesti aivokemiaan lisäämällä testosteronin määrää. Sen sijaan sisäänpäin kääntyneet asennot – biologinen ”pelkokyyry” ja pakoreaktio – taas lisäävät stressihormonin määrää, jolloin ihminen jännittää entistä enemmän.

Cuddy on lanseerannut metodin ”power posing”, jonka käännän tässä vapaasti sanalla ”valtaposeeraus”. Metodi on hyvin yksinkertainen ja sen vaikutus perustuu säännölliseen toistoon. Seiso kahden minuutin ajan, keskity ottamaan ja pitämään hyvä ryhti, hengitä tasaisesti ja pidä kädet levällään tai välillä niskan takana. Voilà, samalla testosteronia ruiskuaa aivoihin! Juuri ennen esitystä ”power posing” helpottaa esiintymisjännitystä. Cuddyn väitteen mukaan säännöllisesti toteutettuna jopa niin paljon, että jännitys häviää kokonaan ja tilalle sukeutuu itseensä luottava, vahva, asiantuntemuksellaan toiset vakuuttava ja valovoimainen esiintyjä!

Fake it until you become it! Eli huijaamalla aivoja vallan tunteesta tästä tunteesta tulee todellista. Siten kukin meistä voi tehostaa viestinsä läpimenoa ja voimistaa toisten saamaa vaikutelmaa asiantuntijuudestamme.

Ryhdin kohentamisella, kuten istumisen vähentämiselläkin, on muitakin hyviä vaikutuksia. Kannattaa siis ottaa uusi, entistä uljaampi asento.

Älä käännä päätäsi pois!

Pitkät seminaaripäivät ovat helposti uuvuttavia. Myönnän. Elonmerkissä Scandic Parkissa viime torstaina oli hienosti huomioitu mahdollisuus seisomakatsomoon eikä voida kiistää sitä, etteivätkö mielenkiintoiset esitykset ja hyvät esiintyjät olisi myötävaikuttaneet hereillä pysymiseen. Etenkin aamupäivä oli sellaista tykitystä, josta jäi monenlaisia ajatuksia kytemään otsalohkoon. Omat suosikkini (monista hyvistä puhujista) olivat ihana TokyoMikko Tokion suurlähetystöstä sekä Petri Korhosen ja Saara Jantusen kombo, joka ei kyllä jättänyt kuulijoita kylmäksi vaan pisti ajattelemaan.

Avaan nyt lyhyesti Petrin ja Saaran esityksen pointteja, koska niistä voi olla hyötyä monelle. Aiheena oli verkkovaikuttaminen ja se, kuinka lukijoiden huomio saadaan ohjattua ihan sinne minne halutaan - kuinka meidät saadaan katsomaan väärään suuntaan. Itselle selkeä ahaa-elämys syntyi siitä, kun Saara sanoi meidän siirtyneen tietoyhteiskunnasta tunneyhteiskuntaan. Tieto on muuttunut (tai muutettu) tunteeksi ja siirtynyt someen, jolloin meihin on hyvin helppo vaikuttaa. Tästä en voisi olla enempää samaa mieltä, sillä verkkokeskusteluja seuratessa ei voi kuin vetää syvään henkeä. Huoh! Sen verran vähän niissä useinkaan on mitään dataa tai faktaa taustalla. Tunnetta sitten senkin edestä.

Se, miksi olemme tässä tilanteessa, selittyy Petrin mainitsemilla syillä.  Ensinnäkin vaihtoehtotieto ja vaihtoehtoiset näkemykset ovat päässeet esille ja näkyville. Toiseksi olemme antaneet kielen saastua ja törkeän kielenkäytön arkipäiväistyä. Kolmanneksi emme puhu asioista niiden oikeilla nimillä. Emme sano rumaa sanaa ääneen, vaan haemme kiertoilmaisuja ja kaikenlaisia epäsanoja ja väistelemme ja sievistelemme.

Vaihtoehtotieto pääsi hyvin esille 2008 sikainfluenssarokotusten aikaan. Aikaisemmin suomalaiset eivät olleet kyseenalaistaneet rokotteita vaan esimerkiksi 80-luvulla poliorokote napattiin kiltisti sokeripalassa (check) ja jos oikein kapinallinen oli, uskalsi pyytää rokoteaineen näkkileivässä, koska sokeri oli ehkä hieman epäterveellistä. Ei ollut tietoa sivuvaikutuksista eikä kohuja. No ajat ovat nyt erilaiset. Tuon sikainfluenssarokotteen nostaman narkolepsiakohun tunnemme kaikki. Yksi syy vaihtoehtoisen tiedon leviämiseen Petrin mukaan oli se, että THL käytti taudista sen virallista kirjainyhdistelmänimeä H1N1 eikä kansanomaista nimitystä, jolloin vaihtoehtotieto levisi googlen avulla kuin kulovalkea. Eivät suomalaiset hakeneet tietoa virallisella asiasanalla vaan omalla kielellään, jolloin hakutuloksissa näkyvyyden saivat vahvasti esimerkiksi rokotevastaiset sivustot. THL:n totuus jäi muiden totuuksien jalkoihin. Medialukutaito, tuo taidoista jaloin, missä olet?

Kielen saastumiseen on vaikuttanut se, että aikoinaan hommaforum-sivustot ja vastaavat nähtiin vaan pienenä ilmiönä, jota ei ole oikeasti olemassa eikä niihin puututtu. Media ja keskustelijat eivät reagoineet vaan antoivat törkeän kielenkäytön arkipäiväistyä. Ei osattu nähdä tulevaa ja mihin tämä johtaisi. Ja omasta mielestäni on järkyttävää, millaista kielenkäyttöä verkossa tänä päivänä on. On siinä miettimistä, miten nämä asiat selittää lapsilleen.

Kiertoilmaisujen käytöllä ja sievistelyllä tarkoitetaan sitä, että emme puhu asioista oikeilla nimillä emmekä näin ollen paljasta valheita - olemme kyvyttömiä siihen. Tähän Petrin mukaan syyllistyvät kaikki viestijät ja media. Mitä on maahanmuuttovastaisuus? Eikö se ole rasismia? Oliko Hitlerkin kenties juutalaisvastainen eikä suinkaan natsistinen?

Vaihtoehtotieto, törkysivustot ja saastunut kieli ovat siis tulleet jäädäkseen. Sen lisäksi ne ovat myös mobiilisti läsnä kaikkialla, niitä luetaan missä vaan. Vihapuhetta käydään nykyään suoraan omalla nimellä, ei edes yritetä piiloutua nimimerkin taakse. Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? Saaran selkeä neuvo oli, että älä ainakaan vaikene! Keskustelua ei voi käydä vaikenemalla. Negatiivisia asioita ei voi vaieta kuoliaaksi. Mutta ne voidaan kontekstualisoida eli kerrotaan mitä joku ihminen sanoo ja luodaan konteksti sanomisen ympärille. Tuodaan se johonkin perspektiiviin ja osoitetaan asioiden tila ja totuus sitä kautta.

Tärkeää on siis pitää meteliä väärästä tiedosta. Meidän jokaisen velvollisuus on sammuttaa tulipalo tai auttaa kolarissa ja tämä sama pätee väärään tietoon puuttumiseen. Älkää ihmiset salliko sitä!

Lefa's Seven Steps for Communicators

Hei!

VPK35 1. session blogikirjoituksessan olisin voinut kirjoittaa esim. koordinoinnin ongelmista, kehon kielestä, tai haavoittavista viesteistä laajemmin, mutta päädyin leimahduspisteeseen. Tämä keskustelu oli todella antoisa ja käytännönläheinen

Leimahduspiste voi olla heikko signaali, joka kasvaa ja kerää voimaa nopeastikin. Jos aihe, tarina tai tapahtuma on tarpeeksi tarttuva ja sidotaan erillaisiin ajankohtaisiin teemoihin pienikin signaali voi löytää suurenkin yleisön. Kun perhosefekti kulkee polkuaan nämä pienetkin asiat voivat johtaa suuriin seurauksiin. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan), leimahduspiste käynnistää dramaattisia muutoksia ja johtaa muutokseen.

Työssäni olen usein miettinyt 'mitä voimme tehdä jos heikko signaali lähtee paisumaan?' Suuressa some-viidakossa heikot signaalit eivät aina löydy helposti, eli mikä neuvoksi? On hienoa, että heti ensimäinen VPK sessio vastasi juuri tähän kysymykseen, ja luo eväät joiden avulla voidaan kehittää toimiva prosessi leimahduspisteen ympärille.

Lefan antamat neuvot ovat erittäin arvokkaat, uskon että hänen antama steppi-lista on leimahduksen sattuessa hyvinkin tärkeä työkalu viestinnälle.

•     Mikä nousi julkisuuteen? Asia, tapahtuma, muu
•     Mitkä teemat on mukana? Miten teemat on linkitetty asiaan/tapahtumaan
•     Ketkä ovat aktiiviset keskustelijat? Motiivit, nimet, yhtenäiset tekijät
•     Mitä he tekevät? Online, sekä siviilissä
•     Mitä he sanovat? Argumentit, perustelut
•     Miten julkisuuskenttä muodostuu, mikä on sen luonne?
•     Miten julkisuuskenttä toimii, mikä on sen dynamiikka?

(Lähde: Leif Åberg)

Tarkoitus on että viestintä voi reagoida ajoissa leimahdukseen. Steppilistalla voi määritellä millä tavalla, missä medioissa, ja millä argumenteille asioihin voidaan ottaa ajoissa kantaa. Itse koin tämän keskustelun erittäin antoisaksi!

Nähdään torstaina!

VPK35 - öhh!

Mustion linna 19.8.-20.8.2015

SUCCES -mallilla pukkaa raporttia ekasta VPK35-valmennuksesta, öhh.

Simple - Yksikertaistin Mustioon tulon - moottorielle ja Lohjan kautta perille! Olisi kannattanut mennä oikean moottoritien kautta eikä koukata Hyvinkään kautta.

Unexpected -Vink, vinks MIF! Voisitte erottautua muista valmennusfirmoista ja yllättää meidät hyödyntämällä Mustion linnan tai kulloisenkin koulutuspaikan ympäristöä perinteisen kokousistumisen sijasta. Mikä olisikaan ihanampaa kuin istua linnan pihan nurtsilla auringonpaisteessa.

Concrete - Tältä reissulta lähtee mukaan töihin monta uutta ajatusta sekä konkreettista toteutettavaa. Olemme parhaillaan Vantaan Energialla uudistamassa työkulttuuriamme muuttamalla työympäristömme monitoimitilaksi
. Tämä on suuri muutos omista työhuoneista paikattomaan työpisteeseen. Kuten aina, osa porukka on tulevasta muutoksesta innoissaan ja osa taas haluaisi ylläpitää tutut ja turvalliset toimintamallit. Sen sijaan, että viestimme uudesta työkulttuurista yleviä "johdon tavoitteita", yksinkertainen tavoite voisi upota paljon paremmin Hannele Koivusta lainaten "jos sinulla on ajatus ja minulla on ajatus, ja me vaihdamme nämä ajatukset keskenämme, kummallakin on sen jälkeen kaksi ajatusta."

Credible - Trafin strategiamatkakirja ja matkaoppaat sekä Postin strategialautapeli, juuri tällaisista käytännön caseista saa ihania uusia ajatuksia sekä uskoa ja uskallusta tehdä asioita toisin. Yhtä lailla voisimme jakaa caseja, joissa asiat eivät menneet kuin Strömsössä. Niistäkin oppii.

Emotional - Pari tippaa tuli silmäkulmaan, kun polvi otti lähikosketuksen maaperän kanssa ja veri valui pohjetta pitkin. Bonuksena vielä rikkoutunut iPhonen lasi. Olisi pitänyt mennä opastetulle linnan kierrokselle eikä omille reissuille. Jälkiviisautta.

Stories - Pitkien valmennusten parasta antia ovat ilman muuta uudet tuttavuudet. Monessa verkostossa mukana olevana  ja pikiä valmennuksia käyneenä ensivaikutelmani on, että VPK35:ssa on mukavan avoin fiilis. Porukka uskaltaa osallistua ja minusta vähintään yhtä tärkeää on myös, että annetaan toisillemme tilaa keskusteluissa. Jokainen kantaa vastuun tietoisesta läsnäolostaan, eiks niin?

VPK35 käynnistyy

Tämä blogi sai alkunsa ajatuksesta, että yksittäisten oppimispäiväkirjojen sijaan viestintäpäällikön koulutusohjelmaan osallistuvat viestinnän ammattilaiset voisivat kirjata oppimistaan yhteisöllisesti blogin muodossa. Näin jokaisen ei tarvitse lukea viittätoista blogia ja jokaisella on mahdollisuus kokeilla blogi-kirjoittamista.

Moni meistä bloggaa myös työtehtävissään. Täällä emme siis edusta ensisijaisesti työnantajiamme, vaan VPK35-ryhmää. Jokainen sijoittakoon oppimansa asian joko omaan työyhteisöönsä tai johonkin muuhun, vaikka kuviteltuun ympäristöön.

Itse tulen olemaan jatkossa vähemmän äänessä täällä. Kirjoitan viestinnän asioista työni puitteissa osoitteessa mif.fi ja saatan tuohtua ja innostua myös muissa medioissa esimerkiksi LinkedIn-profiilissani tai Twitterissä nimellä @hanihaa.

Avasin nyt vain tämän blogin, jotta tulevat bloggaajat löytävät oikeaan paikkaan. Täällä ollaan ja jännitellään jo ensimmäistä tapaamistamme.