Älä käännä päätäsi pois!

Pitkät seminaaripäivät ovat helposti uuvuttavia. Myönnän. Elonmerkissä Scandic Parkissa viime torstaina oli hienosti huomioitu mahdollisuus seisomakatsomoon eikä voida kiistää sitä, etteivätkö mielenkiintoiset esitykset ja hyvät esiintyjät olisi myötävaikuttaneet hereillä pysymiseen. Etenkin aamupäivä oli sellaista tykitystä, josta jäi monenlaisia ajatuksia kytemään otsalohkoon. Omat suosikkini (monista hyvistä puhujista) olivat ihana TokyoMikko Tokion suurlähetystöstä sekä Petri Korhosen ja Saara Jantusen kombo, joka ei kyllä jättänyt kuulijoita kylmäksi vaan pisti ajattelemaan.

Avaan nyt lyhyesti Petrin ja Saaran esityksen pointteja, koska niistä voi olla hyötyä monelle. Aiheena oli verkkovaikuttaminen ja se, kuinka lukijoiden huomio saadaan ohjattua ihan sinne minne halutaan - kuinka meidät saadaan katsomaan väärään suuntaan. Itselle selkeä ahaa-elämys syntyi siitä, kun Saara sanoi meidän siirtyneen tietoyhteiskunnasta tunneyhteiskuntaan. Tieto on muuttunut (tai muutettu) tunteeksi ja siirtynyt someen, jolloin meihin on hyvin helppo vaikuttaa. Tästä en voisi olla enempää samaa mieltä, sillä verkkokeskusteluja seuratessa ei voi kuin vetää syvään henkeä. Huoh! Sen verran vähän niissä useinkaan on mitään dataa tai faktaa taustalla. Tunnetta sitten senkin edestä.

Se, miksi olemme tässä tilanteessa, selittyy Petrin mainitsemilla syillä.  Ensinnäkin vaihtoehtotieto ja vaihtoehtoiset näkemykset ovat päässeet esille ja näkyville. Toiseksi olemme antaneet kielen saastua ja törkeän kielenkäytön arkipäiväistyä. Kolmanneksi emme puhu asioista niiden oikeilla nimillä. Emme sano rumaa sanaa ääneen, vaan haemme kiertoilmaisuja ja kaikenlaisia epäsanoja ja väistelemme ja sievistelemme.

Vaihtoehtotieto pääsi hyvin esille 2008 sikainfluenssarokotusten aikaan. Aikaisemmin suomalaiset eivät olleet kyseenalaistaneet rokotteita vaan esimerkiksi 80-luvulla poliorokote napattiin kiltisti sokeripalassa (check) ja jos oikein kapinallinen oli, uskalsi pyytää rokoteaineen näkkileivässä, koska sokeri oli ehkä hieman epäterveellistä. Ei ollut tietoa sivuvaikutuksista eikä kohuja. No ajat ovat nyt erilaiset. Tuon sikainfluenssarokotteen nostaman narkolepsiakohun tunnemme kaikki. Yksi syy vaihtoehtoisen tiedon leviämiseen Petrin mukaan oli se, että THL käytti taudista sen virallista kirjainyhdistelmänimeä H1N1 eikä kansanomaista nimitystä, jolloin vaihtoehtotieto levisi googlen avulla kuin kulovalkea. Eivät suomalaiset hakeneet tietoa virallisella asiasanalla vaan omalla kielellään, jolloin hakutuloksissa näkyvyyden saivat vahvasti esimerkiksi rokotevastaiset sivustot. THL:n totuus jäi muiden totuuksien jalkoihin. Medialukutaito, tuo taidoista jaloin, missä olet?

Kielen saastumiseen on vaikuttanut se, että aikoinaan hommaforum-sivustot ja vastaavat nähtiin vaan pienenä ilmiönä, jota ei ole oikeasti olemassa eikä niihin puututtu. Media ja keskustelijat eivät reagoineet vaan antoivat törkeän kielenkäytön arkipäiväistyä. Ei osattu nähdä tulevaa ja mihin tämä johtaisi. Ja omasta mielestäni on järkyttävää, millaista kielenkäyttöä verkossa tänä päivänä on. On siinä miettimistä, miten nämä asiat selittää lapsilleen.

Kiertoilmaisujen käytöllä ja sievistelyllä tarkoitetaan sitä, että emme puhu asioista oikeilla nimillä emmekä näin ollen paljasta valheita - olemme kyvyttömiä siihen. Tähän Petrin mukaan syyllistyvät kaikki viestijät ja media. Mitä on maahanmuuttovastaisuus? Eikö se ole rasismia? Oliko Hitlerkin kenties juutalaisvastainen eikä suinkaan natsistinen?

Vaihtoehtotieto, törkysivustot ja saastunut kieli ovat siis tulleet jäädäkseen. Sen lisäksi ne ovat myös mobiilisti läsnä kaikkialla, niitä luetaan missä vaan. Vihapuhetta käydään nykyään suoraan omalla nimellä, ei edes yritetä piiloutua nimimerkin taakse. Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? Saaran selkeä neuvo oli, että älä ainakaan vaikene! Keskustelua ei voi käydä vaikenemalla. Negatiivisia asioita ei voi vaieta kuoliaaksi. Mutta ne voidaan kontekstualisoida eli kerrotaan mitä joku ihminen sanoo ja luodaan konteksti sanomisen ympärille. Tuodaan se johonkin perspektiiviin ja osoitetaan asioiden tila ja totuus sitä kautta.

Tärkeää on siis pitää meteliä väärästä tiedosta. Meidän jokaisen velvollisuus on sammuttaa tulipalo tai auttaa kolarissa ja tämä sama pätee väärään tietoon puuttumiseen. Älkää ihmiset salliko sitä!

Lefa's Seven Steps for Communicators

Hei!

VPK35 1. session blogikirjoituksessan olisin voinut kirjoittaa esim. koordinoinnin ongelmista, kehon kielestä, tai haavoittavista viesteistä laajemmin, mutta päädyin leimahduspisteeseen. Tämä keskustelu oli todella antoisa ja käytännönläheinen

Leimahduspiste voi olla heikko signaali, joka kasvaa ja kerää voimaa nopeastikin. Jos aihe, tarina tai tapahtuma on tarpeeksi tarttuva ja sidotaan erillaisiin ajankohtaisiin teemoihin pienikin signaali voi löytää suurenkin yleisön. Kun perhosefekti kulkee polkuaan nämä pienetkin asiat voivat johtaa suuriin seurauksiin. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan), leimahduspiste käynnistää dramaattisia muutoksia ja johtaa muutokseen.

Työssäni olen usein miettinyt 'mitä voimme tehdä jos heikko signaali lähtee paisumaan?' Suuressa some-viidakossa heikot signaalit eivät aina löydy helposti, eli mikä neuvoksi? On hienoa, että heti ensimäinen VPK sessio vastasi juuri tähän kysymykseen, ja luo eväät joiden avulla voidaan kehittää toimiva prosessi leimahduspisteen ympärille.

Lefan antamat neuvot ovat erittäin arvokkaat, uskon että hänen antama steppi-lista on leimahduksen sattuessa hyvinkin tärkeä työkalu viestinnälle.

•     Mikä nousi julkisuuteen? Asia, tapahtuma, muu
•     Mitkä teemat on mukana? Miten teemat on linkitetty asiaan/tapahtumaan
•     Ketkä ovat aktiiviset keskustelijat? Motiivit, nimet, yhtenäiset tekijät
•     Mitä he tekevät? Online, sekä siviilissä
•     Mitä he sanovat? Argumentit, perustelut
•     Miten julkisuuskenttä muodostuu, mikä on sen luonne?
•     Miten julkisuuskenttä toimii, mikä on sen dynamiikka?

(Lähde: Leif Åberg)

Tarkoitus on että viestintä voi reagoida ajoissa leimahdukseen. Steppilistalla voi määritellä millä tavalla, missä medioissa, ja millä argumenteille asioihin voidaan ottaa ajoissa kantaa. Itse koin tämän keskustelun erittäin antoisaksi!

Nähdään torstaina!

VPK35 - öhh!

Mustion linna 19.8.-20.8.2015

SUCCES -mallilla pukkaa raporttia ekasta VPK35-valmennuksesta, öhh.

Simple - Yksikertaistin Mustioon tulon - moottorielle ja Lohjan kautta perille! Olisi kannattanut mennä oikean moottoritien kautta eikä koukata Hyvinkään kautta.

Unexpected -Vink, vinks MIF! Voisitte erottautua muista valmennusfirmoista ja yllättää meidät hyödyntämällä Mustion linnan tai kulloisenkin koulutuspaikan ympäristöä perinteisen kokousistumisen sijasta. Mikä olisikaan ihanampaa kuin istua linnan pihan nurtsilla auringonpaisteessa.

Concrete - Tältä reissulta lähtee mukaan töihin monta uutta ajatusta sekä konkreettista toteutettavaa. Olemme parhaillaan Vantaan Energialla uudistamassa työkulttuuriamme muuttamalla työympäristömme monitoimitilaksi
. Tämä on suuri muutos omista työhuoneista paikattomaan työpisteeseen. Kuten aina, osa porukka on tulevasta muutoksesta innoissaan ja osa taas haluaisi ylläpitää tutut ja turvalliset toimintamallit. Sen sijaan, että viestimme uudesta työkulttuurista yleviä "johdon tavoitteita", yksinkertainen tavoite voisi upota paljon paremmin Hannele Koivusta lainaten "jos sinulla on ajatus ja minulla on ajatus, ja me vaihdamme nämä ajatukset keskenämme, kummallakin on sen jälkeen kaksi ajatusta."

Credible - Trafin strategiamatkakirja ja matkaoppaat sekä Postin strategialautapeli, juuri tällaisista käytännön caseista saa ihania uusia ajatuksia sekä uskoa ja uskallusta tehdä asioita toisin. Yhtä lailla voisimme jakaa caseja, joissa asiat eivät menneet kuin Strömsössä. Niistäkin oppii.

Emotional - Pari tippaa tuli silmäkulmaan, kun polvi otti lähikosketuksen maaperän kanssa ja veri valui pohjetta pitkin. Bonuksena vielä rikkoutunut iPhonen lasi. Olisi pitänyt mennä opastetulle linnan kierrokselle eikä omille reissuille. Jälkiviisautta.

Stories - Pitkien valmennusten parasta antia ovat ilman muuta uudet tuttavuudet. Monessa verkostossa mukana olevana  ja pikiä valmennuksia käyneenä ensivaikutelmani on, että VPK35:ssa on mukavan avoin fiilis. Porukka uskaltaa osallistua ja minusta vähintään yhtä tärkeää on myös, että annetaan toisillemme tilaa keskusteluissa. Jokainen kantaa vastuun tietoisesta läsnäolostaan, eiks niin?

VPK35 käynnistyy

Tämä blogi sai alkunsa ajatuksesta, että yksittäisten oppimispäiväkirjojen sijaan viestintäpäällikön koulutusohjelmaan osallistuvat viestinnän ammattilaiset voisivat kirjata oppimistaan yhteisöllisesti blogin muodossa. Näin jokaisen ei tarvitse lukea viittätoista blogia ja jokaisella on mahdollisuus kokeilla blogi-kirjoittamista.

Moni meistä bloggaa myös työtehtävissään. Täällä emme siis edusta ensisijaisesti työnantajiamme, vaan VPK35-ryhmää. Jokainen sijoittakoon oppimansa asian joko omaan työyhteisöönsä tai johonkin muuhun, vaikka kuviteltuun ympäristöön.

Itse tulen olemaan jatkossa vähemmän äänessä täällä. Kirjoitan viestinnän asioista työni puitteissa osoitteessa mif.fi ja saatan tuohtua ja innostua myös muissa medioissa esimerkiksi LinkedIn-profiilissani tai Twitterissä nimellä @hanihaa.

Avasin nyt vain tämän blogin, jotta tulevat bloggaajat löytävät oikeaan paikkaan. Täällä ollaan ja jännitellään jo ensimmäistä tapaamistamme.